1) Mulla on ollut kiire
2) Luovuuden puute
3) Tuntui hyvältä kohdalta lopettaa ;)
*****
Juoksen Taehyunin perässä, tietämättä
minne päädymme. Vilkaisen olkani yli ja näen, että kahvilassa olleet tytöt
seuraavat meitä puhelimien kamerat meitä osoittaen.
”Minne sä viet mua?” kysyn Taehyunilta ja
käännän katseeni eteenpäin. Hän ei vastaa mitään, jatkaa vain juoksemista
eteenpäin. Monet ihmiset kadulla kääntyvät katsomaan meitä. Yhtäkkiä Taehyun
vetää minut syrjäiselle kadulle, jolla jatkamme juoksua. Pujottelemme kapeilla
ja hämärillä kaduilla ja alan keskittyä vain juoksemiseen, lakkaan
ajattelemasta Teahyunin kättä kädessäni. Olemme jatkaneet juoksua noin viisi
minuuttia, kunnes hän yhtäkkiä pysähtyy ja pyörähtää eteeni voitonriemuinen
ilme kasvoillaan, hieman hengästyneen oloisena.
”Me eksytettiin ne!” hän huudahtaa ja
halaa minua aivan varoittamatta. Tyrkkään hänet pois aika kovakouraisesti ja
tunnen, kuinka adrenaliini alkaa purkautua suonistani karkumatkan päätyttyä.
”Mitä h*ttoa sä luulet tekeväs?” huudan
päin hänen naamaansa, ”Ensin raahaat mua kainalossas ympäri levy-yhtiötä,
sitten käyttäydyt kuin mikäkin mustasukkainen typerys kun Jimin vähänkin
juttelee mulle ja sitten vielä kaappaat mut ja raahaat mua ympäri kaupunkia
kuin mikäkin hullu!” jatkan ja tajuan nähdessäni Taehyunin hölmistyneen ilmeen,
että aloin puhua suomea suunnilleen siitä asti kun puhuin mustasukkaisuudesta. Käännyn
ja asetan käteni mielenosoituksellisesti puuskaan. Muutama kiukun kyynel
pusertuu silmänurkastani ja pyyhin ne nopeasti pois.
”Itketkö…sä?” Taehyun kysyy hiljaa.
”ani”, vastaan tylysti, ilman
minkäänlaisia muodollisuuksia.
”Me asutaan tässä ihan lähellä… Haluutko
tulla käymään? Voin keittää vaikka teetä tai jotain…” Taehyun kysyy uudelleen.
”Ihan sama”, sanon ja käännyn ympäri.
Taehyun viittaa minua seuraamaan itseään ja lähdemme kävelemään eteenpäin
hiljaisuuden vallitessa.
Sanastoa
ani=ei,
en jne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti