*****
Kun astun ulos kotini ovesta, minua alkaa huimata
Koska se on mukavuusalueeni raja
Tarpeettomat tunteet jotka likaavat sydämeni ovat peitetty pölyllä
Jos lähden täältä, ulkona on kuolema
Koska en pitänyt tuntemattomasta ilosta enemmän kuin tutusta surusta
Heitin pois jalanjälkeni
Huolestuin että minusta tulee pari kuluneita kenkiä
Koska maailma, aika, ihmiset jatkuvasti pukevat minua
Unohdan. Kuin uutisten kasat ja setelit oveni edessä
Älä jätä tunteita ja maailman vaatimuksia eteeni
Tämä on kotini- jätä minut yksin
Älä vain tule sisään tänne
Nyt itken ilman kyyneliä
Kuten hengitys, itken uudelleen
Suru joka tuli kotiin
Vaikka yritän astua ulos, itken oven kynnyksellä
Itken, tietämättäni
Ansaitsenko olla iloinen?
Miksi olen vajonnut syvälle pinnallisiin arpiin?
Kuka tahansa voi vastaanottaa nuolisateita elämässään
Mutta miksi sydämeni tavoite on niin suuri minulle?
Tunteet juoksevat lopusta toiseen
Mutta hidastempoinen minä, myöhästyn ja hengästyn
En voi koskettaa sydäntäni ja kadotan maailman
Muutaman askeleen päässä on ilo mutta
Korotan jokaista askelmaa hieman enemmän
Jokainen voi pelätä tätä
Mutta minulle, se on luonnollisempaa kuin nauru
Itkeminen on yhtä helppoa kuin hengittäminen - mitä kauemmin
pidätät sitä sen enemmän joudut antamaan sitä ulos
Anna minun hengittää- suru on kotini
Haluan pysyä täällä, tässä paikassa
Vaikka pakenen ilosta hetkeksi
Nyt tiedän että voisin haluta takaisin
Nyt itken ilman kyyneliä
Kuten hengitys, itken uudelleen
Suru joka tuli kotiin
Vaikka yritän astua ulos, itken oven kynnyksellä
Itken, tietämättäni
Sisällä surussa josta tuli kotini
Sisällä surussa josta tuli kotini, voinko kutsua sinut sisään?
Nyt itken ilman kyyneliä
Kuten hengitys, itken uudelleen
Suru joka tuli kotiin
Vaikka yritän astua ulos, itken oven kynnyksellä
Itken, tietämättäni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti