Kahden tulen välissä OSA 3

     Kävelemme Taehyunin kanssa levy-yhtiön käytäviä pitkin kohti uloskäyntejä. Taehyun tervehtii tuttuja ihmisiä ja minä yritän parhaani mukaan kumarrella hänen kainalossaan kohteliaasti. Yleensä vastaantulijat naurahtavat huvittuneesti meidät ohittaessaan ja yritän parhaani mukaan olla välittämättä siitä, vaikka minun on pakko myöntää, että ei olisi ehkä ihan niin nolostuttavaa jos en olisi ihan kiinni Taehyunissa. Saavumme uloskäynneille ja hän vetäisee taskustaan hengityssuojan. Luulen hänen laittavan sen itselleen, mutta oletukseni osoittautuu vääräksi.

     ”Hyvä, ettet kerinnyt karata minnekkään”, hän sanoo leveästi hymyillen ja pujottaa hengityssuojan pääni yli, suuni päälle, ”Luuletko, että sä pärjäisit tuolla meidän keskellä paremmin ilman tätä, kuin me itse?” Pakotan suustani pienen naurahduksen ja käännän vaivaantuneen katseeni alas. Taehyun päästää minut nauraen kainalostaan ja menee ovesta ulos, kehottaen minua seuraamaan perässä. Muut ovat menneet jo edeltä, mutta heillä on ilmeisesti kantakahvila, koska Taehyun saavuttuamme paikan päälle muut ovat jo odottamassa. He ovat yhdistäneet kaksi pöytää, jotta kaikki mahtuisivat istumaan saman pöydän ääreen. Ymmärrän hyvin, miksi tulimme juuri tähän paikkaan. Olemme nimittäin lähes ainoat asiakkaat.

     ”Eikö teillä pitäisi olla edes manageri mukana?” kysyn ja vedän hengityssuojan pois yltäni, kun istuudumme muiden seuraan. Huomaan ilokseni, että pääsen Taehyunin ja Jiminin väliin.

     ”Hän tulee varmaan perässä.. Mitä otatte? Mä voin maksaa uudelle avustajalle”, Jimin vastaa hymyillen hurmaavasti. Huomaan sivusilmällä Taehyunin vilkaisevan häntä ilmeellä, joka on sekoitus yllättyneisyyttä sekä ärtyneisyyttä.

     ”Öh… Espresso”, vastaan nopeasti ja hieman hämmentyneenä Taehyunin reaktiosta. Jimin vinkkaa tarjoilijaa lähemmäs ja totean, että tämä paikka on varmasti todella kallis. Nuori ja kaunis tarjoilijanainen saapuu pöytämme luo ja Jimin alkaa heti selvästi flirttailla hänelle samalla kun hän ottaa tilausta ylös hihitellen aina jokaiseen mahdolliseen väliin. Outo tilanne alkaa käydä ylivoimaiseksi minulle. Miksi kaikki käyttäytyvät näin oudosti? Ensin Taehyun ja sitten Jimin… Kohta joukkoon liittyy varmaan Jin tai Suga.

     ”Käyn vessassa”, totean ja alan nousta ylös tuolilta.

     ”Tule pian takaisin”, Taehyun sanoo hymyillen. Hymyilen hänelle takaisin, mutta annan hymyni hyytyä heti, kun saan selkäni käännetyksi. Astelen vessaan, jossa on jo yksi tyttö korjailemassa meikkiään. Hän vilkaisee minua halveksuvasti, mikä ei ole harvinaista minulle, rasismiin törmää aina täällä. Tarkastelen itseäni peilistä hetken. Olin jo miltei unohtanut vaaleat hiukseni ja vihreät silmäni, kun vietin aikaa korealaisten kanssa. Kaivan laukustani ripsivärin ja lisään sitä hieman. Tytön ystävä astuu yhdestä vessakopista. Hän pesee kätensä ja toinen tyttö siivoaa meikit pois. Sitten he lähtevät ulos vessasta ja jään yksin. Päätän lisätä vielä hieman puuteria, kunnes lähden takaisin pöytään. Olen jo lähellä pöytää, kun näen ne kaksi vessassa ollutta tyttöä Jiminin molemmilla puolilla. Hän vilkaisee selvästi tylsistyneenä minuun päin ja hänen ilmeensä kirkastuu kun hän huomaa minut.

     ”Kulta, sä tulitkin jo! Mä luulin, että sulla kestäis paljon kauemmin!” hän huutaa minulle. Pysähdyn järkyttyneenä niille sijoilleni. Koko pöytäryhmä hiljenee, ne kaksi tyttöä mukaan lukien. He kääntävät katseensa hitaasti minuun, kun taas Taehyunin katse kääntyy Jiminiin. Hänen ilmeensä näyttää siltä, että hän voisi tappaa Jiminin hetkenä minä hyvänsä. Jimin on ainoa joka ei näytä järkyttyneeltä.

     ”Hei, sinä siinä”, hän sanoo toiselle tytölle, ”Väistä. Hän ei pääse istumaan.” Hän nyökkää kevyesti minun suuntaani. Kukaan muu ei liiku senttiäkään. Jopa minä katson parhaaksi olla vain paikoillani. Hiljaisuus päättyy, kun toinen tytöistä vetää puhelimen taskustaan. Sitten kaikki tapahtuu parissa kymmenessä sekunnissa. Taehyun nousee ja juoksee eteeni juuri, kun kuulen kameran äänen. Hän kaappaa minut kainaloonsa niin, ettei minusta saa tyttöjen kulmasta katsottuna kuvia ja käskee hiljaa minua juoksemaan. Siinä vaiheessa tajuan kaivaa hengityssuojani laukusta ja hetkessä olemme päässeet kahvilan ovesta ulos.

*****

Toivottavasti tää osa ei ollut kovin sekava, mulla pyöri päässä niin paljon kaikkee kun tätä kirjoittelin. :D