lauantai 1. elokuuta 2015

Kahden tulen välissä, OSA 7

     Välillemme laskeutuu vaivaantunut hiljaisuus. Hyeon Jin ja Jimin katsovat molemmat minuun, joten päättelen, että päätös on minun vastuullani.
     ”Mikäs siinä”, sanon katsellen alaviistoon. En pysty kohtaamaan Jiminin katsetta toimistossa sattuneen välikohtauksen takia.
     ”En osallistu kuvauksiin tänään jos MaRi meikkaa sekä mut että Taehyungin”, Jimin sanoo vakaalla ja päättäväisellä äänellä. Suuni loksahtaa auki hämmästyksestä ja käännän katseeni Jiminiin. Pystyn kyllä kuvittelemaan hänet vaatimassa vaikka mitä, mutta tämä ei olisi juolahtanut mieleeni aivan heti. Vedän terävästi henkeä.
     ”jinjja aish... Eikö teidän sopimuksissa lue, että henkilökohtaiset asiat ei saa vaikutta työhön? Varsinkaan yksipuolinen rakkauselämä. Oon kokenut tänään jo ihan tarpeeksi yllätyksiä yhdelle päivälle, mutta ei, sä senkun jatkat mun häiritsemistä työajalla. Mä en ole voinut vaikuttaa siihen, keitä voin avustajaa joten ole hyvä vaan ja mene suoraan johtajan puheille” tiuskin turhautuneena unohtaen kaikki muodollisuudet. Tämä menee jo ihan liian pitkälle Jiminiltä.
     ”Siirry”, tokaisen vakavana. Haluan vain aloittaa maskeerauksen, ennen kuin aika loppuu kesken. Katson Jiminiä silmiin ja hetken hän näyttää todella väsyneeltä. Hänellä on kamalat silmäpussit ja silmät näyttävät todella surullisilta. Tuo hetki on kuitenkin hyvin lyhyt ja Jimin alkaa näyttää taas omalta energiseltä itseltään. Hän ei kuitenkaan siirry tieltäni.
     ”Jos asialle ei tehdä mitään, mä en mene kameran eteen” hän vain tokaisee vakavasti. Yhtäkkiä hän alkaa yskiä kovaan ääneen. Katson häntä hieman huvittuneena, sillä luulen hänen näyttelevän, jotta alkaisin sääliä häntä. Hän kuitenkin jatkaa yskimistä ja alkaa kumartua maata kohti, aivan, kuin hän ei saisi henkeä. Huvittunut ilmeeni vaihtuu hämmentyneeksi ja katson Hyeon Jiniä, jonka ilme on myös hämmentynyt, ehkä jopa hieman huolestunut. Tunnen äkkiä, kuinka Jimin tarttuu lahkeestani kiinni. Hän yskii yhä. Kumarrun hänen viereensä.
     ”Mikä hätänä? gwaenchanha?!” kysyn pelästyneenä.
     ”En…köh köh……saa…..köh….henkeä…” Jimin kuiskailee yskäisyjen välistä. Vedän syvään henkeä ja käänny Hyeon Jinin puoleen.
     ”Hyeon Jin! Ambulanssi! Äkkiä!” huudan hänelle ja käännyn takaisin kohti Jiminiä.
      ”Okei, okei, istu siihen, yritä hengittää vaikka se on vaikeeta! Et saa menettää tajuntaas! Ymmärrätkö? Ambulanssi on tulossa, älä huoli” sanon yrittäen rauhoitella, vaikka ääneni ei varmasti ole mikään vakuuttavin. Käytävälle alkaa kerääntyä ihmisiä. Näen Taehyungin ja Jinin juoksevan studiolta päin meitä kohti. Suurin osa ihmisistä vaikuttaa olevan paniikissa. Saan autettua Jiminin istumaan lattialle niin, että hänen selkänsä on rintakehääni vasten, mutta hän yskii yhä. Yskä oli muuttunut hinkuvaksi ja tunnen, kuinka Jimin puristaa kättäni tiukasti. Hänen silmänsä ovat puoliksi kiinni ja hän huohottaa aina, kun hän pystyy hengittämään. Tunnen, kuinka toisesta silmäkulmastani vierähtää pelon kyynel. Katselen Jiminin kasvoja, kun hän kääntää katseensa silmiini. Hän huohottaa pari kertaa raskaasti ja huokaisee sitten hyvin hiljaa yhden sanan.
     ”sarangheyo” hän sanoo. Ja sitten hänen silmänsä sulkeutuvat ja hän valahtaa veltoksi syliini. Silmäni suurenevat järkytyksestä.
     ”Jimin. Jimin! ireohna! IREOHNA! ET SAA MENETTÄÄ TAJUNTAAS! EI! HERÄÄ!” huudan. En edes tajua puhuvani suomea, minä vain huudan. Kaikki tuntuu pysähtyvän. Jiminin veltto keho sylissäni, ihmiset käytävällä kehystämässä meitä. Kuin ikuisuuden jälkeen tunnen, kuinka minut irrotetaan Jiministä ja vedetään hellästi pystyyn. Silmistäni valuneet kyyneleet ovat sotkeneet meikkini ja huutoni on vaiennut kuiskailuksi. Näen, kuinka esihoitajat ympäröivät Jiminin ja alkavat antaa ensi-apua.
     ”Hän on tajuton”, ”Antakaa happinaamari”, ”Missä paarit ovat?”. Kuulen tuon kaiken ja kauhuni yltyy uudestaan. Tunnen rimpuilevani vastaan, kun minua raahataan toimistoon. Näen viimeisen kerran Jiminin velton kehon, ennekuin joku vetää toimiston oven kiinni kasvojeni edessä ja vetää minut itseään vasten, lohduttavaan ja lämpimään syliin, jossa saan itkeä.

     ”Kaikki järjestyy” sanoo tuttu ääni, jota en kuitenkaan pysty tunnistamaan. Olen liian peloissani.

jinjja = todellakin, oikeasti(närkästynyt ilmaisu)
gwaenchanha? = Oletko kunnossa?
sarangheyo = rakastan sinua
ireohna = herää, nouse ylös jne

*****

Sitte palautan teidät todellisuuteen sanomalla että tää oli sit toisiks tai kolmanneks vika jakso :))
Valmistautukaas loppuun :)))

1 kommentti:

  1. Tykkään ihan hirveesti!
    Tuleehan jatkoo vielä joskus:3?

    VastaaPoista